mää näytän sul kuin piän karhu o,
klasipurkin kyljes kuva vaa,
kui sää simmost olet peljänny?
Jollet uletu,
kurkotan sul paperinkeräyslaatikost
kaik parhama eilise lehre,
luven otsiko ääne ottalampu valos.
Vein takapihal
su iltapissakuuse alaoksal kultapallon killuma,
voit siin suhistel
ja kattel kimmellyst.
Älä murhetu murmel,
olet nii matalaki ettet korkkialt putto.
Nyy putto une.
Maat näkyvis,
ei murhei.
- Heli Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti